HYVÄ STRATEGIA JA SE PIENI SELITTÄMÄTÖN TEKIJÄ!

Se ei ole joukko hienoja sanoja, lista tavoitteita, slogan tai mikään mukaan sellainen asia, joka ei kerro, mitä ja miten teemme. Lisäksi siinä on ripaus jotain selittämätöntä, vaikeasti kopioitavaa.  Tämä teksti syntyy samalla, kun luen erinomaista teosta siitä, mikä on hyvä strategia. Pienenä varoituksen sanana sanottakoon, että tämän tekstin käytännön kontribuutio on vähäinen ja teksti on pitkä. Nyt ollaan syvissä vesissä mutta strategisen ajattelun lähteillä joka tapauksessa.

Kirja on erinomainen mutta mielestäni jättää liian rationaalisen kuvan menestysstrategian synnystä ja toteutuksesta. Olen ollut äärimmäisen kiinnostunut liiketoiminnan strategisesta suunnittelusta reilut kymmenen vuotta. Sen arkielämän muunnelmista olen ollut silloin tietämättäni kiinnostunut jo nuorena. Olipa kyse kalastuksesta tai kilpaurheilusta minusta oli aina todella mielenkiintoista analysoida ja pohtia sekä toteuttaa erillaisia pelisuunnitelmia vaikkapa suurharjuksen saamiseksi. Sittemmin kymmenien kirjojen, opiskelujen, opettamisen sekä käytännön kokeilujen kautta minulle on auennut entistä paremmin se, että liiketoiminnan strategisessa suunnittelussa kyse on samasta. Näkemyksestä, kyvystä kiteyttää ja siitä pienestä selittämätömästä tekijästä!

Mietitäänpä hetki kurkilaumaa matkalla kohti etelää. Onko ketään muuta häirinnyt se fakta, että kurjet osaavat suunnistaa tähtien perusteella talvehtimisalueilleen. Se, mikä minua tässä hienossa luonnon näytelmässä häiritsee, on se fakta, että kurjet osaavat suunnistaa tähtien avulla ilman, että ovat koskaan nähneet tähtiä. Ok, joku näppärä voisi sanoa, että auran vanhemmat osaavat ohjeistaa sen nuoremmilleen. Yritysmaailmassa puhuttaisiin hiljaisen tiedon siirtämisestä nuoremmille eli mestari oppipoika -ajattelusta. Mutta, kun sama ilmiö toistuu myös yksin suunnistajien kohdalla. Maailman nopein lintu muuttohaukka lentää yksin etelään hyödyntäen tähtiä. Kun lintuja huijataan koeolosuhteissa pimeässä tilassa ja ne laitetaan lentämään huoneen kattoon tehdyn ”tähtikartan” avulla niin ne muuttavat lentosuuntaa, kun katon tähtikartaa siirretään. Miten ne pystyvät siihen? Miten hyvät strategistit pystyvät kerta toisensa perään laatimaan ja toteuttamaan menestystarinoita? Rakennuspalikat ovat kaikkien saatavilla.

Kyse on kyvykkyydestä, sen löytämisestä ja kiteyttämisestä muille ymmärrettävään muotoon. Oppipoika-kisälliajattelua parhaimillaan. Kyse on myös siitä pienestä selittämättömästä tekijästä, jonka jotkut vain osaavat. Se on heissä. Muuttolinnuilla se on taito suunnistaa jollain selittämättömällä tekijällä. Huippustrategisteilla se taito pystyä luomaan menestystä kerta toisensa perään vaikka muut epäonnistuvat. Kurkilaumassa kyvykkyyttä on paitsi lintujen liito-ominaisuuksia tukeva rakenne niin myös se tiimipeli, jolla kurjet vaihtavat vetovuoroa kesken lentourakan lämpimiin maihin. Itse aura on kuin nuolen kärki, mikä toimii itsessään ilman vastuksen pienentäjänä. Yksinyrittäjillä tiimin voimaan ei voida menestystä perustaa. Toki villistä kuonnosta löytyy esimerkkejä strategisesta kumppanuudesta. Esimerkiksi merten yksinäisen valashain ja remoran yhteistyö hakee vertaistaan. Mutta se muuttohaukka. Se muuttaa yksin ja hyödyntää tähtiä: miten? Kyse on siitä pienestä selittämättömästä tekijästä. Mielestäni sitä ei tarvitsekaan tietää. Olkoon se muuttohaukan ja kumppaneiden pieni suuri salaisuus.

Se kirja: Richard P. Rumelt, Hyvä strategia huono strategia, tarjoaa erinomaisen ja kriitiisen katsauksen strategian olemukseen. Se avaa silmät todella hyvin suhtautumaan kriittisesti klassisen suunnitelmallisen koulukunnan ajatuksiin. Tai oikeastaan siihen, että koulukunnan ajatukset ymmärretään vääriin, tai niitä ei vain osata tuoda oikein strategiatyöhön. Olen kirjan puolen välin paikkeilla ja sitä pientä selittämätöntä tekijää ei kirjassa ole huomioitu. Uskon itse, että sen vaikutus on suuri. Niin kurjet tiimipelaajina kuin muuttohaukka yksilönä hyödyntävät ulkoisen ympäristön suomia mahdollisuuksia nauttiessaan kaupunkien rakennusten lämmön suomasta nosteesta. Yhtälailla niiden rakenne tukee niiden saallistustapaa sekä elinolosuhteita yksi yhteen. Niillä on kyvykkyyttä ja niillä on strategia. Mutta mikä selittää tähdet ja suunnistuksen? Mikä selittää sen, että strategisessa suunnitelussa jotkut vain onnistuvat vaikka muiden ajatukset ja toteutus ovat identtisen oloisia. Se on se pieni selittämätön tekijä. Se pitää pelin mielenkiintoisena ja on hyvä että se myös säilyy selittämättömänä. Kutsuttakoon sitä aidoksi -täydelliseksi- kilpailuetutekijäksi sillä sitä ei voi mielestäni kopioida. Tästä olemme Rumeltin kanssa samaa mieltä. Hyvässä strategiassa sellainen pitää olla. Muutoin se on huono strategia.